Kultapitsiä ja pumpulilankaa on kertomus erään suvun vaiheista. Se alkaa vuodesta 1674, jolloin suvun ensimmäinen tunnettu jäsen, Mårten Sommar, ilmestyi sotaväen kirjoihin Karjalassa. Hän, samoin kuin muutama seuraava sukupolvi, eli ja vaikutti Vehkalahdella, kunnes kohtalo heitti suvun Pietariin. Uudet käänteet toivat Sommerit takaisin Suomeen, Kristiinankaupungin ja Hämeenlinnan jälkeen Tampereelle. Sukutarina ulottuu suurten kuolonvuosien (169597) ja isonvihan (17001721) ajoista maailmansotien jälkeisiin vuosiin asti. Se alkaa karoliineista ja rannikoiden sekä rajojen virkamiehistä ja päätyy nousevan teollisuuden keskelle. Tampere oli 1800-luvulla Suomen ensimmäinen ja tärkein teollisuuskaupunki, ja sen puuvilla- sekä raskaan teollisuuden piiristä Sommerin miehet löysivät elämäntehtävänsä. Jälkipolvien uudet työt ja ammatit ovat sittemmin vieneet sukua muualle, mutta yksi haara on pysynyt Tampereella. Tärkein osa teoksen lähdemateriaalista on peräisin vuosisatojen mittaan kertyneestä sukuarkistosta, jonka laajaa kirjekokoelmaa täydentävät muut suvun jäsenten visusti talteen panemat paperit. Sommerien harrastama vilkas keskinäinen kirjeenvaihto antaa mahdollisuuden kurkistaa menneiden sukupolvien elämään varsin henkilökohtaisella tasolla. Lisätietoa ja tarkennuksia on haettu arkistoista ja kirjastoista, mutta etenkin 1800-luvun osalta kertovat menneet polvet itse tarinaansa. Irma Sommers (o.s. Blomstedt) on historian harrastaja, joka on tehnyt elämäntyönsä maantiedon ja biologian lehtorina sekä oppikirjailijana. Eläkevuodet ovat antaneet hänelle mahdollisuuden syventyä rakkaaseen harrastukseen ja suuren arkistokaapin sisältöön.
