Kuinka hullunkirjoihin päästiin ennen vanhaan? Kuinka hullut löysivät oman paikkansa maailmassa? Kuinka vakavasti sairastuneiden kanssa meneteltiin? Mitä jos sairastuisit vakavasti - sata vuotta sitten? Miten silloinen palvelujärjestelmä olisi huolehtinut terveystarpeistasi? Olisiko kotikunnaltasi löytynyt tarpeeksi leveät hartiat hoitaa sinut kuntoon? Tilanne ei välttämättä ole olennaisesti muuttunut sadassa vuodessa. Asian selvittämiseksi on tehtävä aikamatka jo kadonneeseen aikaan ja yhteisöön. On luettava kansanparantajalle osoitettuja kirjeitä, tutkittava sananparsiin kiteytynyttä viisautta ja ostettava hullu omaksi huutokaupasta. Meillä tämän ajan suomalaisilla on lääkkeemme ja terapiamme. Olemme entisaikoihin verrattuna ylivoimaisen vauraita ja tietäväisiä, mutta silti kovin neuvottomia. Haluaisimme olla inhimillisempiä kuin osaamme. Teemme äkkinäisiä päätöksiä, joiden todellisia seurauksia emme ymmärrä. Mika Rautanen näyttää, että vanhalla hitaalla ajattelulla on meille paljon annettavaa. Kirjoittaja on oikeuspsykiatrian erikoislääkäri, joka on työskennellyt mm. Vanhan Vaasan valtionsairaalassa, Kellokoskella, Hyrkin entisessä piirimielisairaalassa Tyrväällä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja on nyt lääkärinä vankiterveydenhuollossa Psykiatrisessa vankisairaalassa. Kirja on mustavalkokuvitettu laitos 2019 julkaistusta teoksesta ‘Hullun paperit 2’ (ISBN 978-952-5940-58-9).
